© SIC & artists 2020

Opening hours:
Thu– Fri: 2 – 6 pm
Sat – Sun: 12 – 4 pm

Sauli Sirviö:
closed nod closed node cocoon
31.10.-29.11.2020

Usein taiteen olemassaoloa perustellaan, että sen avulla pystymme katsomaan maailmaa uudella tavalla. Nykyhetkeä (2020) kuitenkin luonnehditaan, että algoritmien johdattama- na koemme vain mitä me jo tunnistamme, ymmärrämme ja hyväksymme. Että loputtoman tiedon saatavuuden keskellä käsityksiämme ympäröivästä maailmasta on yllättäen hankala muuttaa.

Sauli Sirviön teoksien äärellä huomaan ajattelevani mihin taide asettuu tässä vaikutta- misen ristiaallokossa. Onko taiteella enää (tai koskaan ollutkaan) kykyä muuttaa käsi- tyksiämme ympäröivästä maailmasta?

Sirviön teokset tuntuvat kumpuavan ajasta, jonka voi määritellä menneisyyteen, mutta joka on yhä läsnä. Eräänlaisesta siirtymästä, jossa lähimenneisyys ja tuleva sekoittuvat nykyhetkessä erityisellä tavalla. Tämä anakronian kaltaisuus on erityisesti koettavissa paikoissa tai alueilla, jotka ovat jätetty odottamaan väistymistään uuden tieltä. Ne ottavat nykyhetken haamujen lailla itselleen. Osin unohtuneina, mutta kieltäytyen poistumasta ennen kuin on pakko.

Näyttely tuntuu havainnollistavan monimutkaisen yhteiskunnallisen ilmiön antamatta sille kuitenkaan nimeä tai ottamatta siihen suoranaisesti kantaa. Samanaikaisesti Sirviö vai- kuttaa tarkastelevan mitä (valo)kuva on ja voi olla. Purkamalla teoksissaan kuvan osiin, (valoon, sen vaikutukseen materiassa ja aikaan) hän tulee yhdistäneeksi kuvan mimeet- tisyyden aiheiden materiaalisuuteen. Anakronistisien paikkojen lailla teokset viittaavat menneisyyteen, mutta niissä on havaittavissa jotain tulevaisuudesta. Ne ennakoivat jotain.

Valokuvaus sopiikin hyvin ajan tarkasteluun. Kuvalla voi pysäyttää ajan. Sekoittaa, muoka- ta ja järjestää sitä. Mutta kuvien merkitys on myös muuttunut ratkaisevasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Me tuotamme kuvia ennennäkemättömän paljon, joten katso- minen on ehkä vaikeampaa kuin ennen. Sirviö kuitenkin vaikuttaa teoksillaan tuovan esille tämän (kuvien) katsomiseen liittyvän muutoksen ja pyrkii osaltaan etsimään siihen ratkai- sua: Miten näyttää maailman toisin?

Teksti: Sakari Tervo Käännös: Maija Timonen

Näyttelyä on tukenut Olga ja Vilho Linnamon Säätiö sekä Taiteen edistämiskeskus.

-

The existence of art is often justified by saying that it helps us see the world in a new way. Our present moment (2020) is characterised by algorithms that condition us to experience only what we already recognise, understand and accept. In the midst of infinite access to information, our conceptions of the surrounding world are surprisingly difficult to change.

When I look at Sauli Sirviö’s artworks, I find myself thinking about the position of art in relation to these competing influences. Does art still have the ability to change our views on the world (if it ever did)?
Sirviö’s pieces seem to emanate from a time that could be defined as the past, but that is still present. A kind of transition, where the recent past and the future blend together in the now in a very particular way. This semblance of anachrony is especially available to experience in places that are left waiting for the time they are to make way for the new. They take possession of the present like a ghost. Partly forgotten, but refusing to leave before they have to.

The exhibition seems to illustrate a complex societal phenomenon without naming it or commenting on it directly. At the same time Sirviö appears to observe the nature of photography – what it is and what it can be. By deconstructing a photograph to its component parts (light, its effects on matter and time), he combines the mimetic character of the image with the materiality of its subjects. Like anachronistic places, the pieces refer to the past but there is also something of the future detectable in them. They are precipitating something.

Photography is well suited to the observation of time. A photograph can stop time. It can mix, shape and organise it. Yet the meaning of images has changed decisively in the course of the past decade. We produce an unprecedented amount of images, so looking at them is perhaps more difficult than before. Sirviö would seem to bring this change in looking to the fore, searching for an answer: How to show the world differently?

Text: Sakari Tervo Translation: Maija Timonen

The exhibition is being supported by Olga and Vilho Linnamo Foundation and Arts Promotion Centre Finland.

SIC
avoinna/open
to-pe/thu-fri 14-18
la-su/sat-sun 12-16

Tervetuloa! Welcome!

COVID-19 ja turvallisuus:

Tilassa on tarjolla kasvomaskeja ja käsidesiä. Näyttelykävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota turvavälien toteutumiseen ja käsihygieniaan. Tarvittaessa myös rajoitamme tilassa samanaikaisesti olevien ihmisten määrää. Tulethan paikalle vain, jos tunnet olosi terveeksi!

Esteettömyystiedot:

SICiin on esteetön kulku gallerian sivuovesta. WC ei ole tarpeeksi tilava täyttääkseen esteettömyysvaatimuksia. Lähin esteetön WC sijaitsee Kanneltalossa, Kannelmäen metroaseman vieressä n. 450 metrin päässä gallerialta, ja se on auki ma–to klo 8–20, pe klo 8–18 ja la 10–16. Kannettavaa tuolia voi lainata gallerialta.